Blogi
Pohdiskelua tatuoinneista, yrittäjyydestä ja elämästä.
Olen Erika, tatuointitaiteilija, haaveilija, pianoaddikti ja tarinoiden sekä pelien parissa viihtyvä utelias sielu. Tatuointeja olen tehnyt jo 14 vuotta, ja niiden rinnalla myös piirrän, maalaan ja kirjoitan aina, kun ehtii ja jaksaa.
Tämä blogi on minulle paikka, jossa voin jakaa ajatuksia tatuoinneista, taiteesta, yrittäjyydestä ja elämästä yleensä. Joskus käytännöllisemmin ja joskus fiilistellen. Haluan kirjoittaa, koska en ole linssilude ja kirjoittaessa pysyn paremmin asiassa, tai ainakin sen vieressä.
Ehkäpä sinäkin olet samanlainen ja viihdyt satunnaisten pohdintojen äärellä. Tervetuloa!
Arkisto
Tatuoijan karma - kipu, keho ja mieli
Pitkästä aikaa istuin itse tatuointipenkissä, ja tässä vähän ajatuksia tatskan ottamisesta ja kivusta.
Siirtokuva paikoillaan
Tässä vaiheessa mietin, että mihin sitä on taas ryhdytty. Mutta samalla mietin, että vitsi kuinka hieno tuosta tulee! Ja kuinka täydellisesti Titta oli saanu kiinni minun ajatuksista, vaikka en kyllä mielestäni hirveän tarkasti ideaa edes selittänyt.
Olen aivan fiiliksissä, sillä eilen aloitettiin Titan kanssa mulle selkään vähän isompaa kuvaa! Ja voi pojat, kyllä taas muistin, miltä tuntuu olla asiakkaan roolissa.
Tatuoijan karma
Mie olen nössöin tuntemani tatskattava, enkä edes vitsaile.
Parikymppisenä jaksoi seittämän tunnin sessioita heittämällä, mutta aikuisuus ja krooninen stressi on tehnyt tehtävänsä. Kun hermosto on vuosikausia ylivireänä, kaikki kipu ja palautuminen monesti moninkertaistuvat. Mutta kuulemma, on olemassa myös tatuoijan karma, eli mitä enemmän tekee muille tatskoja vuosien varrella, sitä enemmän se itelle sattuu ja kipu tulee sitten 10 kertaisena takaisin. Allekirjoitan. Jotain ironista siinä on.
Viimeisten vuosien aikana oon tulehduttanut melkein jokaisen tatskan, saanut kaiken maailmaan ihoreaktioita ja herkistynyt ties mille. Ja oon myös onnistunut ajoittamaan suurimman osan tatuoinneista niin, että osuvat menkkojen aikaan, eli tehnyt homman itelle niin vaikeaksi kuin voi vaan tehdä. En myöskään suosittele tatskaa pikku darrassa tai flunssassa. Mitä tähän voi sanoa… suutarin lapsella ei ole kenkiä?
Pääkopalla ja hermostolla on iso osa
Tatuoinnin ottaminen ja parantuminen on kokonaisvaltainen juttu. Siinä on mukana keho, mieli ja hermosto. Jos olet stressaantunut, ylivirittynyt, väsynyt tai keho on muuten poikkeustilassa, se vaikuttaa suoraan siihen, miten kipu tuntuu ja miten iho paranee.
Hermoston ylivireys (eli se, kun sympaattinen hermosto käy kierroksilla jatkuvasti) voi lisätä kipuherkkyyttä ja hidastaa haavojen paranemista. Tämä ei ole vain tunne, vaan ihan tutkittu fysiologinen ilmiö. Samoin univaje, korkea kortisoli ja matala verensokeri voi lisätä kipuherkkyyttä.
Joskus asiakkaat yllättyvät, kun sanon, että tatuoinnissa on aina tulehdusriski. Vaikka työympäristö olisi täysin puhdas ja hygienia huippuluokkaa, iho reagoi yksilöllisesti. Tulehdus voi joskus syntyä ilman infektiota, esimerkiksi jos iho on ärtynyt, keho on stressitilassa tai vastustuskyky on tilapäisesti heikentynyt. Kyse ei aina ole likaisuudesta tai virheellisestä hoidosta. Joskus keho vaan reagoi arvaamattomasti.
Kipu kuuluu asiaan
Tatuointikipu on todellista ja se on olennainen osa prosessia. Ja mielestäni siitä puhutaan aika vähän. Monesti hehkutetaan sitä, miten on onnistuttu ja missä ajassa, vaikka taustalla on paljon asioita, joita jokainen miettii ihan satavarmasti ennen tatuointipenkkiin istumista. Varsinkin, jos on jännittäjä, niin kuin minä.
Tatuoijan tehtävä ei ole pitää kädestä kiinni tai silitellä päätä (vaikka joskus niin tekis mieli), vaan olla siinä, kuunnella ja huolehtia siitä, että olo on hyvä. Aina pitää voida sanoa, jos sattuu sietämättömästi, tulee huono olo tai haluaa tauon. Minun tatuointipenkissä saa myös itkeä, kiroilla, nauraa ja täristä, jos siltä tuntuu. Tai vaikka hymistellä ja laulaa. Kaikki on normaaleja reaktioita, vaikka ehkä me suomalaiset ja erityisesti lappilaiset kuitenkin kärsitään sisäisesti tai huumorilla! 😂
Tärkeintä on, että sinulla on sellainen olo, että voit koska tahansa sanoa stop.
On myös tärkeä pitää taukoja pitkän päivän aikana, ja ei vain ergonomisista syistä. Pitää vähän oikoa kroppaa, napata jotain syötävää ja liikkuskella. Samalla mieli saa pienen paussin tilanteesta.
Mielentila vaikuttaa valtavasti kivunsietoon. Jos yrität olla “kova” ja pidät kaiken sisällä, keho usein vastustaa. Kivun hyväksyminen ja sen olemassaolon salliminen tekee prosessista helpomman. Kipu ei välttämättä vähene, mutta se muuttuu. Ja vaikka me kaikki ollaan erilaisia, sanon ihan rehellisesti, että 99 % minun asiakkaista händlää pitkätkin sessiot todella hyvin.
#erikanhelläkosketus
Olisinpa osa tätä 99%:a. 😄
Kipu on henkilökohtaista, eikä sitä voi koskaan täysin kuvailla toiselle. Toisen pieni nipistelyn tunne on toiselle ihan hirveää. Mutta kun se hetki on ohi ja tatuointi valmis, kipu unohtuu. Kun noudattaa haavanhoito-ohjeita säntillisesti, huolehtii nesteytyksestä ja syömisestä, lepää ja tulee paikalle turvallisin mielin, selviää kyllä tatskasta kuin tatskasta.
Mieki olen selvinny jokaisesta.
Riitti
Ymmärrän täysin, miksi monissa kulttuureissa, ja miksei meilläkin, ajatellaan, että tatuointi on eräänlainen riitti tai rituaali. Muodonmuutos ja siirtymä.
Itselle tämä selkäprojekti symboloi muutosta, enkä malta odottaa, että monen session jälkeen se on valmis. Mutta siihen liittyy paljon muutakin kuin pelkkä kuvan tekeminen.
Oman kipurajan ylittäminen ja se pitkällinen prosessi, joka täytyy käydä läpi ennen kuin kuva on valmis, on osa rituaalinomaista muodonmuutosta.
Ensimmäinen sessio
Pari itkunpurkausta se vaati, mutta eka sessio saatiin maaliin! Vielä on monta edessä.
Lisäksi siihen sekoittuu kehodysforiaa eli tunnetta siitä, että oma keho näyttää erilaiselta ja on hetkellisesti vieras.
Pitää opetella hyväksymään itsensä muuttuneena, ja nyt vielä kuukausia keskeneräisenä.
Ja monesti näkee omat kehon muodot eri valossa, eikä se ole aina helppoa.
Samaan aikaan mieli käsittelee kaikkea sitä, mikä on johtanut tähän pisteeseen: ajatuksia, muutoksia ja päätöksiä, joiden seurauksena olen valinnut muuttaa omaa kehoa näin pysyvästi ja näkyvästi.
Tatuointi on minulle sekä fyysinen että henkinen prosessi. Se pakottaa pysähtymään ajatusten äärelle ja kohtaamaan itsensä.
Mielenterveyspäivä 2025
Olen vähän myöhässä, mutta eilen oli tärkeä päivä - Maailman mielenterveyspäivä 💚
Vuoden 2025 teemana on Toipumisrauha. Mikä viittaa siihen, että mielenterveyden ongelmista toipuminen on yksilöllinen prosessi, ilman selkeää kaavaa tai ennalta määrättyä lopputulemaa. Minun mielestä siinä on myös kyse siitä, että saa toipua omaan tahtiin, oli kyse sitten väsymyksestä, ylikuormituksesta tai ihan vaan elämästä. Pysähtyminen ja lepääminen on myös ennakointia. Ja ehkä se kolahti sen takia, että huomaan kaipaavani just sitä.
Oon aina meinannut kirjoittaa jotain mielenterveyspäivään liittyvää, koska aihe on älyttömän tärkeä, ja koskettanut vuosien varrella itseni lisäksi myös monia läheisiä ja ympärillä olevia ihmisiä, mutta ei ole oikein moneen vuoteen jaksanut ajatella asiaa enemmän kun on pakko. Enkä nytkään mitään hienoja ajatuksia ole valmistellut, mutta kirjoitan ylös mitä tuli tänään mieleen!
On lauantai. Pitäisi olla vapaata, vaikka tekemättömiä hommia on tuhat. Aattelin kuitenkin käyttää pienen hetken siihen, että mietin, miksi olen taas saanut itseni näin väsyneeksi töillä, vaikka rakastan tatskaamista ja suhtaudun kaikkeen siihen intohimolla. Ja noh, jos nyt oikein rehellisiä ollaan niin ei tämä väsyminen pelkästään töistä johdu. Viime aikoina on ollut kaikenlaista ylimääräistä hoidettavaa, mm. menetyksiä perheessä, arjesta poikkeavaa silppuhommaa ja juttuja, jotka on vaan pakko tehdä vaikkei jaksaisikaan. Ja lisäksi olen ehkä itsekin luonut painetta siitä, että kaikkien pitäis mennä ulkopuolisesti hyvin ja täydellisesti. Että kaikilla muilla olis helppoa ja pitäisin kaiken kasassa. Mutta ei se aina ihan niin mene…
On jännä ristiriita, miten voi olla samaan aikaan tyytyväinen, ja silti ihan loppu. Ehkä se ei tarkoita, että mikään olisi varsinaisesti pielessä, vaan että on antanut itsestään liikaa, liian pitkään. Ja kaikki ei korjaannu silmiä räpsäyttämällä, vaikka apukeinoja onkin. On kalenterit, aikataulut, prosessit ja järjestelmät. Se mitä nyt ehkä tältä likalta uupuu, on ajantaju ja realiteetit. 😂
Oon alkanut ymmärtää, että oma nepsyys vaikuttaa tähän olennaisesti. Kun innostuu ja pää on täynnä kaikkea siistiä tekemistä ja aikomista, ei tajua kuunnella omaa kroppaa. Silloin missaa täysin sen, missä kohtaa pitäisi pysähtyä. Siinä missä joku toinen huomaa väsyvänsä ja ottaa levon kannalta, mie itse huomaan sen vasta siinä vaiheessa, kun on liian myöhästä.
Oikealla tiellä kuitenkin ollaan, sillä nyt oon pysähdyksissä ja haluan kirjoittaa tästä. Koska tää koskettaa varmasti kaikkia jossain vaiheessa elämää. Ja vaikka tuskin koskaan pääsen siihen tilaan, että elämä rullaa seesteisesti ja tasapaksun varmasti, niin ainakin on päästy siihen pisteeseen, että on alkanut arvostaa lepoa ja vapaa-aikaa, ja tunnistaa paremmin, milloin se jarrun paikka olisi hyvä ottaa.
Vielä kun ei tuntisi siitä syyllisyyttä, olis 6/5.
Aikaisemmin tällä viikolla keskustelin ystäväni kanssa, kun hän painiskeli samaisen syyllisyyden kanssa siitä, ettei vaihtanut ansaittuja vapaapäiviään pois työkaverin kanssa. Turhauduin ystävän puolesta ja pidin palopuheen siitä, kuinka on kaikkien etu, jos lepää ja pitää ne ansaitut vapaat.
Ja sitten itse kipuilen sen kanssa, etten päivystä tatskapäivien jälkeen yötä myöten sähköpostissa ja varaa tatuointiaikoja. Oon 2 kuukautta valmistellut tätä hetkeä ja odottanut kalenterin aukeamista, mutta jotenkin taas unohdin merkitä kalenteriin palautumisen! Niin se vaan on, että on helpompi tehdä muille kuin itelle. Onneksi maanantaina on toimistopäivä, asiat etenee taas ja kalenteri on auki vielä keskiviikkon asti. Ja vitsi, oon innoissaan kaikista ideoista mitä on tullu!
Tänä vuonna ehkä oma mielenterveyspäivän viesti onkin se, että intohimostakin voi uupua. Palautuminen vaatii ennen kaikkea sen tunnustamista, että on ihminen - ei kone. Olkoon se sitten muistutus toipumisrauhasta, ei luovuttamisesta.
Nyt kurkut silmille, musiikkia korville ja puuhastelemaan viikonloppujuttuja!
Uudet tatskamallit!
Valmiit mallit on nyt julkaistu! Käy kurkkaamassa
Ulkona on ihanan pimeää ja sateista, ja ainakin oma luovuus lähtee heti laukalle kun hämärtyy ja luonto alkaa pikkuhiljaa nuupahtaa talven tieltä. Olispa aina syksy!
Mutta aikansa kutakin. Näitä tatuointimalleja yhdistääkin elämän kiertokulku, sekä valon ja varjon leikki.
Jos mikään malleista ei kolahda juuri sinulle, toivottavasti ne silti herättelee ja inspiroi sinua oman tatuointihaaveesi kanssa!
Kuutar
Suomalaisesta mytologiastakin tuttu Kuutar kantaa sylissään kuun valoa, joka valaisee pimeimmänkin yön. Tämä malli symboloi sisäistä valoa ja voimaa, joka kulkee mukanasi silloinkin, kun ympärillä on varjoa.
Kuu on feminiininen ja mystinen elementti, joka näyttäytyy meille aina hieman eri tavoin kiertonsa vaiheissa. Se ei loista omaa valoaan, vaan saa hehkunsa auringolta. Ilman lainattua valoa me emme ehkä näkisi sitä lainkaan, ja juuri siksi siinä on jotain sekä melankolista että romanttista.
Sopivat kehon kohdat: Jotta kuun kaari ja kasvot pääsisivät oikeuksiinsa, tämä malli sopii parhaiten esim. olkavarteen. Myös reiden sivu, pohje ja sääri on hyviä paikkoja.
Päivätär
Aurinko on alkulähde, joka antaa valon ja lämmön kaikille elollisille. Sen suojassa myös unikko kasvaa, meidänkin pelloilla ja pientareilla. Unikon kukka puhkeaa kukkaan nopeasti, mutta kuihtuu pian. Kirkas väri symboloi elämän intesiteettiä, mutta lyhyt kukinta muistuttaa kuolemasta ja muutoksesta. Siksi ehkä voisi ajatella sen muistuttavan hetken arvokkuudesta.
Päivätär on suomalaisen mytologian auringon ja päivän jumalatar. Ilman Päivättären valoa ja lämpöä ei meidänkään unikot kukkisi ja pellot kypsyisi.
Sopivat kehon kohdat: Tämä malli sopii kokonsa puolesta esim. olkavarteen, reiteen reiteen, jotta yksityiskohdat ja värit pääsee loistamaan.
Varjotar
Tämä jumalatar ei pohjaa varsinaisesti mihinkään mytologiaan, mutta muiden jumalatarten inspiroimana päätyi osaksi tätä kokoelmaa. Ehkä hän on unen tai elämän rajatilassa kulkeva hahmo, kalman morsian ja meidät lopulta niittävä hahmo.
Perhoset korostavat muodonmuutosta, haurautta ja katoavaisuutta. Siksi ehkä juuri on pikkuapollo (parnassius memnosyne) valikoitu perhoslajikkeeksi: suomessa vaarantunut ja harvinainen perhoslaji.
Sopivat kehon kohdat: Mitä isompi, sen parempi, eli sivureisi, olkavarsi, selkä jne.
Unelias
Tämä teos syntyi melkeinpä sisarukseksi aikaisemmalle mallilleni Uneksija. Siinä missä Uneksija kuvaa haavemaailmaan uppoutumista, Unelias jatkaa tarinaa vähän toiseen suuntaan. Ruusut jatkavat kasvuaan, vaikka aika on kulkenut jo ohi.
Sopivat kehon kohdat: Mahdollista tehdä esim. käsivarteen, mutta pystyy helposti modaamaan myös muihin kehon osiin.
Metsän kuningas
Halusin tehdä kallon, mutta en mitä tahansa. Valitsin eläimen, joka on suomalaisten metsien majesteettinen olento. Hirvi on metsässä sekä arvokas että pelottava, ja siksi sen kallo tuntui oikealta valinnalta. Ajatus syntyi syksyllä, samaan aikaan kun hirvenmetsästyskausi alkoi. Ehkä se toi teemaan ajankohtaisuutta, mutta myös syvyyttä: metsästyksen hienoutta ja kauheutta. Itse en kyllä metsästä kuin omia ajatuksiani.
Ruusut liitin mukaan tuomaan kuvaan pehmeyttä ja ripauksen romantiikkaa, kontrastiksi karulle ja vahvalle kallolle.
Kaipuu
Tämä teos sai nimensä siitä tunteesta, jonka syksyiset linnut herättävät. Kun varikset ja muut muuttajat lähtevät etelämmäksi, tulee mieleen kaipaus kotiin.
Ehkä tämä lintu lentää mukanaan pala kotiseutuaan.
Sopivat kehon kohdat: Tämä malli sopii melkeinpä mihin kohti kehoa vain, kunhan koko on sellainen että yksityiskohdista saa vielä selvää. Eli korkeutta vähintään 15-18 cm
Olisi kiva kuulla, mitä ajatuksia nämä mallit herättävät.
Minkälaisista teemoista ja aiheista sinä pidät tatuoinneissa?
enemmän kuin kuvia
Mitä tatuointi voi olla, miten työskentelen ja miten ajanvaraus etenee.
Ajatukseni tatuoinnista, symboliikasta ja siitä, miten tätä työtä teen.
Ennen piilottelin itseäni
En tajunnut, että olin vuosien ajan kertonut omaa tarinaani tatuointien kautta. En varsinaisesti suunnittelemalla, vaan vaistolla ja intuitiolla. Olen aina ollut hyvä kuuntelemaan, hahmottamaan ja aistimaan. Ja jossain kohtaa tajusin, että se on juuri se, mistä minun työssäni on kyse.
En siis tee vain kuvia, vaan luen rivien välistä. Ja kun se onnistuu, se on palkitsevinta tässä työssä! ♡
“Tää on vähän vaikea selittää…”
Kun asiakas kertoo, että haluaisi tatuoinnin, se alkaa monesti tällä lauseella:
“Tää on vähän vaikea selittää..”
tai:
“En tiedä vielä tarkalleen mitä se olisi, mutta se liittyy…”
tai:
“En tiedä voiko tätä tatuoida…”
Minun tehtävä on kysyä, kuunnella ja tunnistaa ne asiat, joita ei ehkä vielä ole sanotettu. Ja vasta sitten, minun työni on rakentaa niille oma visuaalinen kieli. Tatuoinnista tulee silloin jotain enemmän kuin koriste. Siitä voi tulla symboli, tunne, muisto jostain tärkeästä asiasta tai ihmisestä tai elämän käännekohta. Ehkä jopa rituaali, mitä se on historiallisesti ollut monessa kulttuurissa.
Muistan myös erään asiakkaani kesältä, joka avasi minulle tatuoijanvalintaprosessiaan ja sitä, että hänen mielestään tatuoijan energia myös jää osaksi tehtyä tatuointia. Siksi tatuointiartistin valinta ei ollut hänelle pelkästään tyylikysymys, vaan myös tunneasia. Minusta se oli mielenkiintoinen näkökulma, ja siinä vaiheessa tosiaan artistivalinta ja henkilökemiat näyttelee suurta roolia. Onneksi meitä tatuoijia on monia ja jokaiselle löytyy varmasti se oikea toteuttaja!
Minulle on tärkeää, että yhteistyö tuntuu molemmista hyvältä ja yhteinen sävel löytyy jo ennen tatuointikoneen esiin ottamista. ♪
Miten prosessi etenee minun kanssa?
En tee sarjatuotantoa. Jokainen työ on omansa ja räätälöity, mutta homma ei synny niin, että annan sinulle jonkin random ajan ja esitän sitten mystisen ja hatusta vedetyn lopputuloksen kun tatuointihetki koittaa. Tarvitsen tatuointiin sinun apua.
Minun prosessi menee yleensä näin: Asiakas täyttää ajanvarauslomakkeen ja kertoo ideastaan. Siinä kohtaa minä kuulostelen:
Onko tämä sellainen projekti, johon minä sovin? ♥
Herääkö minulla heti ajatuksia, kysymyksiä tai tarvitsenko asiakkaalta inspiraatiokuvia ymmärtääkseni paremmin asiakkaan visuaalista kokemusta aiheesta
Vai onko heti selvät sävelet ja haluan tietää milloin pääsen tekemään!
Joskus varataan aika suoraan tatuointiin, joskus ensin konsultointiin, ja molemmat on ihan ok. ✨️ Joka tapauksessa, asiakas saa kaiken tarpeellisen informaation ennen tatuointiajan varausta, mukaanlukien hinta-arvion ja projektin keston.
2. Tatuointipäivänä katsotaan luonnos yhdessä ja kerron miksi tähän on päädytty.
Joskus idea on miltei valmis, joskus minulla on useampi vaihtoehto ja joskus visio on kristallinkirkas. Mutta, mikäli asiakkaalla herää toiveita tai muutosideoita, kuuntelen ja muokkaan jos mahdollista. Ja sitten, toivottavasti, aletaan hommiin!
Yleensä minulla on hyvä intuitio. Kun saan kiinni ideasta tai tunnelmasta, luonnos alkaa rakentua kuin itsestään. Mutta ajatuksia en valitettavasti osaa lukea, siksi on tärkeää sanoa, mikäli jokin painaa mieltä. Me ei purra.
Mitä tatuointi voi olla?
Tatuointi voi olla:
symboli
muisto
puhtaasti visuaalinen ja esteettinen valinta
hetken mielijohde
Kaikki syyt ovat oikeita, eikä ole minun tehtävä moralisoida. Joskus tatuointi on iso prosessi, joskus pieni juttu. Joku haluaa tatuoinnin muiston tai muutoksen merkiksi, toinen taas haluaa vain kauniin kuvan tai koristeen. Minulle molemmat syyt on yhtä tärkeitä, mutta oleellista on, että se tuntuu sinusta oikealta. Tatuointi ei aina tarvitse selityksiä, mutta kuuntelen kyllä mielelläni jos haluat kertoa ja avata asiaa.
Valmiita malleja tulossa
Jos et ole varma, mitä haluaisit, älä huoli.
17.9 julkaistaan ainakin osa valmiiden mallien kokoelmasta, jotka ovat syntyneet omasta inspiraatiosta, elämän kiertokulusta ja syksyn valosta ja varjosta. Varauspyynnön mallista saa jättää heti, kun mallit on saatavilla.
Ehkä jokin niistä puhuttelee sinua. Tai ehkä ne inspiroivat sinua oman ideasi kanssa.
Valmiit mallit ja niiden varaus tulee löytymään täältä.
Kalenteri auki 8.10.-15.10.
Sehän on ihan kohta! Tälle vuodelle on enää kourallinen aikoja jäljellä joten voin turvallisin mielin sanoa, että buukkaillaan vuotta 2026!
Järjestän myös avoimen konsultointipäivän 4.10. Halla Tattoossa. Konsupäivänä voi tulla keskustelemaan ideasta kasvotusten, ja myös varata samantien ajan tatuoimiseen. Konsupäivästä infoan myöhemmin uutiskirjeellä.
Kannattaa tilata uutiskirje! Sieltä saat ensimmäisenä kaiken tiedon suoraan sähköpostiin.
-Erika
Syksy alkaa
Kurkistus tähän vuoteen ja tulevaan syksyyn, kesän kuulumisia unohtamatta!
Syksy on minulle aina uuden alun aikaa. Tämä vuosi on ollut täynnä isoja muutoksia.
Syysarki, olen valmis.
Vladu kyllä pitää huolen etten ole sekuntiakaan yksin.
Kyllä tää huokaisee helpotuksesta kun alkaa taas syksy ja pääsee rauhottumaan eli loppuu se pää kolmantena jalkana juokseminen ja alkaa tutut syysrutiinit. Eli kynttilöitä, viltti, tohvelit ja litroittain teetä ja hunajaa.
En tiedä tuntuuko sinusta samalta, mutta minusta vuosi vaihtuu aina syksyisin. Kesäloma, jos sellaista on pystynyt pitämään, katkaisee sopivasti kevään kiiret ja valmistautumisen siihen itse lomaan, jonka vuoksi moni meistä tekee töitä. Kesä on ihmisen parasta aikaa, paitsi jos on liian kuuma.
Mulle tää vuosi on ollut ihan järkyttävän suuri muutos, ja olen joutunut tekemään paljon töitä itseni kanssa ja kohtamaan paljon sellaisia pitkään hautuneita kriisejä ja ongelmia, mitä on kertynyt vuosien varrella milloin mistäkin syystä.
Viime vuoden lopulla elämä mullistui ja sain adhd -diagnoosiin ja varmistusta omalle autismiepäilyksille. Tämä selittikin liudan asioista, joiden kanssa olen ikäni paininut, ja jotka on saanut minut siihen pisteeseen mitä olen ollut pitkään eli pelokas, ahdistunut, stressaantunut ja jatkuvassa burnout -kierteessä. Ulkopuolisille se on todennäköisesti näyttäytynyt vetäytymisenä ja suojamuurina, jonka läpi on vaikea päästä. Siitä huolimatta, että minulla on nyt selitys asioille, se ei poistanut kaikkia ongelmia vaan on enemmänkin antanut elämälle paljon kaivattua suuntaa ja mahdollistanut minulle sen, että voin alkaa hyväksyä itseäni juuri sellaisena ku mie olen. Ja vielä on paljon töitä sen kanssa.
Vuosi onkin kulunut mallikkaasti oman äänen löytämisen parissa. Kuka minä olen ja mitä minulla on annettavaa ihmisenä, yrittäjänä ja tatuoijana. Ja mikä tärkeintä, minun ei tarvitse mahtua muottiin. Olenkin ottanut enemmän kontaktia muihin, sparraillut, käynyt luovien yrittäjien valmennuksessa ja tosiaan etsinyt sitä omaa tapaa tehdä asioita niin etten kuormitu tai kokoajan tunne olevani jotenkin falski. Mietin että blogi olisi yksi niistä työkaluista ja ehkä samalla yksi kaiken tehdyn työn hedelmistä, eli väylä tuoda itseä näkyväksi mielekkäällä tavalla.
Ja tässä sitä ollaan, kirjoittamassa sitä blogia!
Ensimmäinen oikea kesäloma pitkään aikaan
Kesät ja alkukesä painettiin aivan raivolla töitä. Toki piti jatkuvasti priorisoida asioita ja yrittää pilkkoa tehtäviä pienemmäksi, etten sorru perinteiseen burnouttiin ennen lomaa. Kun on vaan tehtävä kaikki maailman asiat valmiiksi, jotta uskaltaa rentoutua!
Mutta toisin kävi, ihme ja kumma. Olikin ensimmäinen pitkä kesäloma, jonka aikana kroppa ei lyönyt lukkoon tai yöunet eivät kadonneet. Olen saanut rentoutua ja matkustella, ja myös kehittää omaa yrittäjyyttä ja näitä nettisivuja.
Vesi oli kylmää, mutta uin enemmän kuin vuosiin.☀️
Luostolla rentoutumassa
Luosto ja erityisesti Luosto soi! -festivaali on muodostunut kesäloman perinteeksi. Tänäkin vuonna oli upeita konsertteja, hyvää ruokaa, uimista lammessa ja kylpylässä sekä ihan vain luonnosta nauttimista. Yksikään paarma ei päässyt puremaan.
Tampereellakin ehdin käymään
Van Gogh Alive -näyttely Tampereella oli yksi pysähdyttävimmistä kesän hetkistä. Värit, musiikki ja liike herätti isoja tunteita ja koin samaistuvani moneen asiaan.
Takasin työmaalle
Nyt on jo syyskuun 1. päivä ja tällä viikolla toiminimi täyttääkin jo 13 vuotta, ja uraa tatuoijana on takana 14 vuotta. Kesälomat vietetty ja palataan työn ääreen.
Työt alkaakin sähköpostin purulla ja somen päivittämisellä. Loppuviikko on varattu tatuoinneille, ja alan valmistella lokakuun kalenterin avausta. Ajanvaraus siirtyy jatkossa kätevästi tänne sivustolle.
17.9. julkaisen valmiita designeja, joita voi varata jo ennen varsinaista kalenterin aukeamista. Tarkoituksena on myös järjestää avoin konsultointipäivä ennen varsinaista kalenterin aukeamista. Voit silloin tulla juttelemaan tatuointihaaveistasi paikan päälle ja varaamaan aikaa. Tarkempaa infoa postailen myöhemmin.
Itse kalenteri aukeaa 8.10 ja on auki 15.10 asti. Tavoitteena mulla on täyttää loppu vuosi ja aloittaa vuoden 2026 kalenterin rakentaminen.
Kiva kun luit, ja mikäli sulla on jotakin ehdotuksia mistä haluaisit lukea tulvaisuudessa niin kerro ihmeessä. :)