Tänä vuonna olen viettänyt aikamoista hiljaiseloa, varsinkin tuolla somen puolella. Siispä ajattelin pikkuisen kirjoittaa, mitä tähän vuoteen on mahtunut ja mitä mulle kuuluu. Eli vaikka somessa onkin hiljaista, täällä minä vielä tatuointeja väännän, ja erittäin mielelläni!
Monen vuoden ajan on tuntunut siltä, että olen keskittynyt lähinnä vain tatuoimiseen, firman pyörittämiseen ja kehittymiseen, ja samalla se itsestä huolen pitäminen on vähän kärsinyt. Mutta koska mittariin kilahtaa joulukuussa jo 35 vuotta ja tatuoimista on takana jo 15, pitää katkerasti hyväksyä se, ettei sitä ole enää niin nuori ja voittamaton kuin ehkä parikymppisenä vielä kuvitteli olevansa.
Vaikka tässä ollaan vasta tässä vaiheessa uraa ja elämää, niin uran alkuvaiheessa kuultujen "aikuisten" tatuoijien saarnat alkavat pikkuhiljaa käydä järkeen.
Elämäntapamuutoksia ja vähän terveyshuoliakin
Tänä vuonna otin urakaksi panostaa omaan terveyteen, näin aikuisuuden kynnyksellä. Olin yli puoli vuotta kokonaan ilman alkoholia, aloin käydä kuntosalilla, jotta kroppa kestäisi vielä seuraavatkin 15 vuotta, ja olen pudottanut samalla painoa. Olen näistä saavutuksista todella iloinen, vaikka sosiaalinen elämä onkin ottanut osumaa.
Vuoteen on tosin mahtunut myös yllättäviä terveyshuolia, joista on seurannut muun muassa uupumusta, uniongelmia ja muuta mukavaa. Samalla tässä on koitettu opetella uusia rutiineja ja vähän järkevämpää arkea. Kaikkeen ei ole riittänyt aikaa tai energiaa, joten jostain on pitänyt karsia. Tänä vuonna vähemmälle ovat jääneet muun muassa somen pyörittäminen ja pianonsoitto, vaikka jälkimmäinen onkin alkanut pikkuhiljaa hiipiä takaisin päivärutiineihin.
Pikku someloma tekee kyllä kelle tahansa hyvää. En tiedä sinusta, mutta itseä ainakin tuskastuttaa miltei joka kerta, kun avaan somen kissavideoiden toivossa kun silmille lävähtääkin koko maailman tuska ja ihmisten mielipaha kerralla. Tässähän on samalla missannut kaiken maailman draamat tatskaskenestä ja iänikuisen tekoälyväännön. Voi harmi!
Mutta myös risukasaan paistaa aurinko, ja lyhenevistä päivistä huolimatta mulla ainakin alkaa mieli keventyä. Olen nimittäin kesästä asti odotellut pääsyä leikkaukseen, minkä vuoksi en ole uskaltanut suunnitella työkalenteria kovin pitkälle eteenpäin. Joulukuussa minut kuitenkin vihdoin ehjätään, ja toivottavasti sen jälkeen saa tämänkin asian pois päiväjärjestyksestä. 😎
Uusia harrastuksia ja kotimaanmatkailua
Yksi tämän vuoden ykkösjutuista on ehdottomasti ollut japanin kielen opiskelu. Aloitin opiskelun ihan tosissani japanilaisen opettajan johdolla, ja oppitunnit käydään englanniksi, joten samalla tulee harjoiteltua vähän sitäkin. Opiskelu on tuonut mukavaa vastapainoa arkeen, jossa melkein kaikki muu tekeminen tuntuu nojaavan luovaan tuottamiseen. On ollut virkistävää opetella jotain aivan uutta ja huomata, miten pikkuhiljaa aiemmin täysin käsittämättömiltä tuntuneista asioista alkaakin saada selvää.
Kielen opiskelun ohella olen kuunnellut jonkin verran luentoja Japanin historiasta ja taidehistoriasta, erityisesti Heian- ja Edo-kausista. Vaikka Suomi ja Japani ovat maantieteellisesti ja kulttuurisesti kaukana toisistaan, on ollut hauska huomata myös yhtäläisyyksiä. Toiseen kulttuuriin tutustuminen on saanut tarkastelemaan omaakin kulttuuria vähän eri silmin ja pohtimaan sellaisia perinteitä ja tapoja, joita on aiemmin pitänyt itsestäänselvyyksinä. Samalla on herännyt aivan uudenlaista kiinnostusta myös suomalaiseen historiaan ja kulttuuriperintöön.
Kesällä pääsin myös reissaamaan Etelä-Suomessa. Kävin Tampereella ja Helsingissä ja kävin ensimmäistä kertaa elämässäni Ateneumissa!
Kalliossa eksyttiin pieneen kahvilaan, jossa soitin vanhaa pianoa omistajan iloksi.
Kävin myös katsomassa Ossi Somman veistoksia Siurossa ja tutustumassa Nokian Tehdassaareen, jossa törmäsin yllättäen vanhoihin tuttuihinkin. Pääsin myös ensimmäistä kertaa kokemaan suomalaista yhteissaunakulttuuria Nokialla, missä heitin samalla talviturkkini Alinenjärveen. Ei meillä Lapissa ole aivan samanlaista meininkiä!
Erityisesti Ossi Somman veistospuisto jäi mieleen. Paikassa oli jotain todella hyytävää ja lähes epätodellista. Tuntui kuin olisi astunut johonkin henkimaailmaan, vähän kuin Studio Ghiblin elokuvissa. Veistokset, ympäröivä luonto ja paikan tunnelma yhdessä sai ihon kananlihalle.
Reissu oli mulle myös siinä mielessä erityinen, että se oli ensimmäinen kokonaan ilman alkoholia tekemäni matka. Uudet tilanteet, ihmiset ja sosiaaliset kohtaamiset on aina jännittäneet, ja aiemmin alkoholi on ollut yksi keino rentoutua tällaisissa tilanteissa. Olipa siis mukava huomata, ettei siihen oikeastaan tarvinnutkaan mitään ylimääräistä.! Oli ihanaa seuraa, paljon nähtävää ja kaiken kaikkiaan oikein onnistunut reissu. Erityiskiitos ihanalle matkaseuralle! ♥
Entä tatuoiminen?
Vaikka somen puolella alkaa olla sen verran hämähäkinseittiä ja aavikkopalloja, että kohta voisi kuvata länkkärin, tatuoin edelleen ja rakastan tatuoimista. Piste.
Tatuoiminen on kuitenkin paljon muutakin kuin kuvien tekemistä. Se vaatii tarkkuutta, keskittymistä, luovuutta ja kykyä olla läsnä. Minulle on tärkeää, että saan tehdä työni rauhassa ja huolellisesti, ja että jokainen asiakas voi luottaa saavansa laadukasta työtä ja hyvän kokemuksen.
Tähän liittyy myös yksi asia, joka on välillä kolkutellut omaatuntoa. Asiakaspalveluhan ei ala vasta tatuointipenkillä, vaan siihen kuuluvat myös sähköpostit, ajanvaraukset, viestittely ja tiedottaminen. Näiden asioiden hoitaminen ei ole tänä vuonna aina sujunut niin joutuisasti kuin olisin toivonut. Mutta esim. ajanvarauksen jaksottaminen on yksi keino hallita työmäärää.
Itse tatuoiminen on onneksi säilynyt yhtenä arjen mielekkäimmistä asioista. On ollut mukavaa päästä toteuttamaan asiakkaiden ideoita, ratkomaan suunnitteluun liittyviä pulmia ja näkemään kuinka kantajiensa näköisiä kokonaisuuksia syntyy.
Tänä vuonna olen huomannut myös jonkinlaista luovaa blokkia. Omien ideoiden kehittäminen ihan tyhjästä on tuntunut välillä hankalalta, mutta onneksi tämä ei ole vaikuttanut asiakastöihin. Tatuointien suunnittelu on nimittäin omanlaisensa luova prosessi. Asiakkaalla on usein jo ajatus, toive tai tarina, jonka pohjalta lähdetään rakentamaan toimivaa kokonaisuutta. Siinä pääsee käyttämään luovuuttaan vähän eri tavalla kuin tyhjää paperia tuijottaessa ja miettiessä, että mitähän sitä seuraavaksi keksisi. Minulle tatuoimisen suola onkin ehdottomasti se, että saa tehdä ajatuksesta ja toiveista totta.
Viidentoista vuoden jälkeen tuntuu oikeastaan aika mukavalta huomata, että kiinnostusta riittää edelleen. Ihan kuin tässä olisi välttänyt monta sudenkuoppaa. Edelleen haluan oppia uutta, kehittyä taiteilijana ja pitää yllä sitä innostusta, jonka vuoksi olen alun perin tälle alalle lähtenyt. Ideoita ja suunnitelmia tulevaisuudelle on vaikka kuinka, ja nyt haluan panostaa siihen, että jaksan niitä myös toteuttaa.
kohti vuotta 2027!
Ja sitten siihen asiaan, jota moni on varmasti jo odotellut!
Tatuointikalenteri avautuu ajanvarauksille 16.11. eli MAANANTAINA!
Pidän ajanvarauksen auki noin kaksi viikkoa, eli ajanvarauspyyntöjä voi jättää 27.11. asti. Nyt buukkailen ensisijaisesti tammi–maaliskuuta. Kevään ja kesän aikoja varailen sitten myöhemmin.
Aikaisemmasta poiketen en voi tällä kertaa varata konsultointiaikoja ennen vuodenvaihdetta, ellei se ole ehdottoman välttämätöntä esimerkiksi isojen projektien suunnittelua varten.
Jotta homma sujuisi mahdollisimman kivuttomasti kaikille, pyydän lukemaan ajanvarausohjeet huolellisesti. Vastaan jokaiselle, mutta hoidan ajanvarauksen tällä kertaa tatuoimisen ohessa, joten pyydän kärsivällisyyttä vastauksia odotellessa.
Tulevan leikkauksen vuoksi jään sairauslomalle 7.12., ja tarkoitus olisi palata työmaalle loppiaisen hollilla. Tavoitteena on saada kaikki ajanvarauspyynnöt käsiteltyä ja ajat sovittua ennen sairausloman alkua. Sairausloman aikana en ole tavoitettavissa.
Odotan jo innolla sekä uusia projekteja että vanhojen jatkamista!
Haluan myös kiittää kaikkia tämän vuoden aikana studiollani käyneitä asiakkaita sekä teitä, jotka olette kärsivällisesti odotelleet ajanvarauksen avautumista.
Vaikka somessa on ollut hiljaisempaa, täällä on tehty töitä aivan entiseen malliin.
Ehkäpä ensi vuonna tänne blogiinkin eksyy vähän useammin jotain luettavaa. ♥
